Kädentaidot ovat aina olleet minulle tärkeitä, kiinnostus taisi alkaa puutyökurssista, jonka kävin kansalaisopistolla joskus ekaluokkalaisena. Siellä syntyivät ensimmäiset kynttilänjalat ja pannunaluset. Siitä lähtien ovat monet tuotokset päätyneet lahjakääröön ja annettavaksi ystävälle tai sukulaiselle. Toiset ovat olleet ilahtuneempia kuin toiset, sillä kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni eivät ihan aina ole riittäneet tuotoksen valmistuksen loppuun saattamiseen asti.
Kokeileva ja käytännönläheinen toimintatapani on tullut siis kovasti esiin jo lapsesta saakka, muistojakin on käsiin tästä jäänyt, siis ihan konkreettisiakin: on palovammaa, haavaa ja arpea ihan urakalla.
Koulun käsityötunnit olivat lapsuuteni parasta aikaa, pääsi kokeilemaan monenlaista tekemistä, myös sillä puutyöpuolella, jossa vietin puolet lukukaudesta.
Ensimmäiset kokkailuni olivat uraauurtavia: omenasalaatti mummolan kitkerimmästä omenapuusta ja säilykeananaksesta, sitä harjoittelin tekemään ja paljon. Siihen mennessä kun pääsin yläasteen kotitaloustunneille, olin jo oppinut paljon ruuanlaitosta ja köksätunnit tuntuivat kertaukselta kotona opituille asioille ja taidoille.
Myöhemmin aikuisiällä on tullut kiinnostusta kokeilla erilaisia reseptejä ja leipomisohjeita. Leipominen ennenkaikkea opettaa tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, siinä ei voi mutkia oikoa samalla tavalla kuin esim. ompelemisessa (jossa kaavoja en käytä vieläkään) Ruokapuolen harrastuksia aina tietysti rajoittaa raha, kaikkea ei ole varaa testailla, eikä joka viikko pöydässä ole sisäfilettä.
Nuoruus kului sujuvasti 4H-piireissä, ensin jäsenenä, sitten ohjaajana. Niiltä ajoilta paras muisto on ideapajaleikki; toimintaryhmät saivat suurenosan askartelutarvikkeista lahjoituksina, joten silloin väsättiin tuotoksia milloin vessapaperin hylsystä milloin c-kasetin kuorista ja aina kun näitä oudoimpia lahjoituksia tuli (esim. muovirulla jonka päälle saumurinlanka on punottu), aloitettiin ideapajaleikki, jossa ohjaaja näyttää tavaran ja kerholaiset keksivät kilpaa mitä kaikkea siitä voisi askarrella. Tuona aikana lapsilla oli vielä mielikuvitusta!
Kesätöitä tein paikallisessa suurtalouskeittiössä, vadelmanpoiminnassa ja leikkikenttäohjaajan apulaisena.
Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Samaan aikaan toimin lasten taide- ja kokkikerhojen ohjaajana, erilaisilla leireillä ohjaajana ja kehitin yhdessä ystäväni kanssa liikunnallisen leikkioppaan paikalliselle liikuntayhdistykselle. Kaikki nämä olivat onnen omiaan minulle tarkoitettuja töitä. Valitettavasti en saanut pidempiaikaisia alan töitä valmistumiseni jälkeen, joten päätin muuttaa Helsinkiin ja ryhdyin yksityiseksi lasten- ja kodinhoitajaksi kolmilapsiseen perheeseen, jonka jälkeen olin lastenhoitajien ja lastentarhanopettajan sijainen päiväkodeissa.
Viihdyin Helsingissä noin vuoden verran, kunnes päätin palata takaisin Joensuuhun, jossa kävin yrittäjyyskurssin. Yhden kesän kerkesin toimia kahvioyrittäjänäkin.
Monet keittiöt on tullut kierrettyä ekstraajana niin salin kuin keittönkin puolella ja luulin että tässä olisi suunta loppuelämäkseni. Lähdin siis opiskelemaan tarjoilijan ammattitutkintoa. Työskentelin alalla n. 7 vuotta, kunnes päädyin tilanteeseen missä olen nyt, eli irtisanouduin työstäni ravintolassa, koska minulla todettiin jauhopölyallergia (joitakin tutkimuksia vielä kesken, jotta selviää saanko ammattitautiluokituksen).
Olen siis nyt eräänlaisessa välitilassa elämässäni, etsimässä uutta suuntaa niin ammatillisesti kuin ihmisenäkin. Haluan löytää alan, joka minua todella kiinnostaa ja jota haluan ja pystyn tekemään eläkeikään saakka. Ei tule olemaan kovin helppo homma minunkaltaiselleni jahkailijalle.
Käsityöt ovat minulle vapaa-aikaa ja harrastustoimintaa, valitettavasti niistä ei tule minulle ammattia joka toisi leivän pöytään joka päivä.
Tämänhetkinen suurin kiinnostuksen kohteeni ovat korujen valmistus ja pienimuotoinen myynti.
Työtön, mutta ei TOIMETON.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti